Eipä täällä mitään ihmeellisyyksiä tapahdu. Agilityn alkeiskurssi loppui ja jatkokurssi alkoi. Kaksi kertaa on jo ollut mutta kertaakaan ei olla vielä paikalle päästy :S Ekalla kerralla oli liian kuuma ja toisella kerralla unohdin kysellä kyytiä ajoissa ja se sitten jäi. Itse olen ollut melkein koko kesän töissä ja työt jatkuu vielä pari viikkoa. Milkan turkki ei ihan sitä tahtia kasva kuin olin suunnitellut, mutta eipä meillä ole vieläkään kehiä ikävä. Jos sitä sitten talvella taas jaksais. Kuvia ei ole laittaa kun en ole edes uusia ottanut :D Me siis todellakin lomaillaan. Tai siis Milka lomailee, minä paiskin töitä että saisin joskus ajokorttiin rahat eikä oltais enään niin riippuvaisia muista ihmisistä. 

 Taas hieman taukoa tullut päivittelystä... Kaikenlaista sitä onkin tapahtunut tässä välillä.

Tammikuussa Milka sai täitä koululta tai junasta ja ne saatiin häädettyä. Turkin se kuitenkin onnistui rapsuttamaan aivan järkyttävään kuntoon, joten leikkasin sen lyhyeksi helmikuussa. Turkin myötä lähti kaikki näyttelysuunnitelmat, mitkä nyt ei minua juurikaan harmita. Jotenkin into lopahti. Tosin nyt olen laittanut kovaksi tavoitteeksi, että kehään mennään 3.9. kokeilemaan viimeistä sertiä. Peppi-serkultakin turkin kasvatus näyttelykuntoon onnistui puolessa vuodessa, joten me yritetään samoilla ohjeilla. Milka on nyt saanut viikon ajan ruuan seassa Brit Care-lohiöljyä. On tässä vielä 4 kuukautta aikaa... 

Agilityn alkeiskurssi alkaa 17.5. Milka tosin aloitti juoksut, joten meillä jää ainakin pari ekaa kertaa välistä. Olisi toki voinut käydä huonomminkin ja Milka aloittaa juoksunsa kesken kurssin. Menen siis kuunteluoppilaaksi ilman koiraa.

Itse olen ollut kesälomalla jo kolme viikkoa. Me ei mennä enää syksyllä Louelle. Lomittajaksi minusta ei ole, eikä muita töitä oikein löydy, jos ei sitten erikoistu käymällä aikuispuolen tutkinnon. Syksyllä sitten uuden alan parissa. :) Nyt on harrastusmahdollisuudetkin paremmat.

Luustokuvat siirtyi taas kun Milkalla alkoi juoksut. Yritetään kuitenkin päästä niihin ennen kaksivuotissyntymäpäiviä. 

 Messareissu tehty ja siitä yritän laittaa kertomusta tällä viikolla vielä. Tässä postauksessa käsitellään viime vuotta ja pohditaan alkanutta.

Tällaisia tavotteita olin kirjoitellut vuosi sitten:

"Tämän vuoden tavoitteet meillä on kunnon koirakansalaiseksi oppiminen/opettaminen ja se olis niinkö päätavoite. Sitten olis tarkoitus tutustua agilityyn ja käydä näyttelyissä. Melkoinen lista onkin jo tullut, mutta kattoo nyt minkälainen tuosta kakarasta kasvaa. No ainakaan rahanmenoa ei voi estää.:D Niin ja sisällä haukkuminen pitää saada loppumaan."

Kunnon koirakansalaiseksi oppiminen. No julkisilla paikoilla Milka osaa käyttäytyä kohtalaisesti. Näyttelyissä ei toiset koirat kiinnosta. Mutta sitten normipäivinä. :/ Milkaa kiinnostaa ihan kaikki koirat, vaikka se näkeekin niitä joka päivä aivan varmasti useamman. Tähän asiaan en ole jaksanut puuttua vaikka se on todella ärsyttävää. Onneksi rähjäämään Milka ei ole alkanut, paitsi yhdelle koiralle. Luulen että Milka pelkää amstaffi-Pataa ja räyhää sille sen takia. Tämä pysyy meidän tavoitteena tänäkin vuonna.

Näyttelyt. Näin mahtavaa menestystä en todellakaan osannut odottaa. Näyttelykäyntejä tuli kymmenen. Tuloksena 2xKP, 2xROP-pentu, 4xEH, 3xERI, 2xSERT, VSP ja ROP. Sekä yksi todella harmittava EVA pienen ontumisen takia. Näyttelyreissut Porissa ja Helsingissä oli uusia kokemuksia. Mutta menestystäkin parempana asiana olen pitänyt uusien ihmisten tapaamista ja heihin tutustumista. Portugeesiporukassa tuntee itsensä todellakin tervetulleeksi, vaikka onkin aivan uusi (ja nuori!) ihminen rodun parissa. Siitä todella ISO kiitos kaikille! Kaikkien rotujen parissa ihmiset ei todellakaan ole yhtä ystävällisiä uusille. On enemmän kuppikuntia ja juoruja, sinua ei huomioida jos koira on väärästä kennelistä jne.

Agility. Siihen ei juurikaan olla tutustuttu. Sen verran että putki on tullut tutuksi. Muutto Louelle on harrastusten kannalta huonompi juttu, matkaa nimittäin lähimpään harrastuspaikkaan on aivan liikaa autottomalle.

Muut harrastukset. Mejässä tehtiin yksi sadan metrin jälki kulmalla. Ohjaajan neuvojen mukaan jätettiin Milka kasvamaan vielä ja kypsyttämään ajatusta verijäljistä. Kiinnostusta kuitenkin oli, joten josko sitten syksyllä uskallettaisiin kokeisiinkin?

Sisällä haukkuminen... Tätä se tekee vieläkin kun haluaa toisen koiran leikkimään. Työstetään edelleen.

Entäs alkanut vuosi, mitä tavoitteita laitetaan?

Ensinnäkin annetaan Milkan kasvaa aikuiseksi. En odota liian paljon. Yritän muistaa että se on vielä nuori koira joka kasvaa henkisesti vielä kauan. 

Terveyden puolesta Milka pääse kuvauksiin keväällä. Tarkoituksena kuvata ainakin lonkat ja kyynärät, mahdollisesti myös selkä ja tutkitutan polvet. Ehkä PRA ja JDCM?

Näyttelyihin laitetaan tavoitteeksi eka CACIB ja MVA. Muotovalion arvo on vain enää sertistä kiinni. Tosin aivan ensimmäinen tavoite on keksiä keino millä innostaa Milka ennen kehää. Se kun tahtoisi vain nukkua häkissä. Mutta jos en saa Milkaa rakastamaan kehässä oloa, niin ei me sitten kierretä näyttelyissäkään niin paljoa. Aina se kyllä innostuu, kun huomaa että Sitä reppua pakataan.

Agilityssä yritän päästä ryhmään, jolla on treenit viikonloppuna, kun olen kotosalla ja lähempänä hallia.

Mejässä tehdään muutama jälki kesällä ja mietitään josko syksyllä kokeisiin?

Omistaja taas laittaa tavoitteeksi kunnon kohotuksen ja hevosen selässä käymisen vuosien tauon jälkeen. Josko sitä innostuisi vaikka taas ratsastamaan? Lisäksi olisi tarkoitus aloittaa operaatio Pentu. Mutta se on vasta minun pääni sisässä olevaa tajunnanvirtaa :) 

 Elokuussa olen viimeksi jaksanut kirjoittaa :D Ei siinä, eipä täällä mitään ole tapahtunutkaan. Helsinki Winneriin ja Voittajaan menin tuon karvaisen ilmoittamaan. Justiinsa pesin Milkan ja illalla sitten harjataan ja trimmataan tytsy. Vähän kyllä jänskättää, varsinkin kun viimeinen kehässä käynti on ollut heinäkuussa, eikä tässä välillä ole kerennyt käydä (siinä ainoassa) mätsärissä, eikä näyttelytreenejäkään ole ollut. Kyllähän se kotona osaa...

 Nämä kuvat on marraskuun alusta. Milka ja kaverin kultsu Liekki.

Tuoreita kuvia ei taida olla, koska olen laiska kuvaamaan tuolla kökkökameralla, varsinkin kun valoa ei enää riitä kun päästää koulusta.

Mun pieni vauvani vuoden! En voi uskoa!

Kuvia tulee kun saan oman koneen/pääsen käymään kotona.

Asuntolaelämää tosiaan on koiran kanssa takana nyt kolme yötä. Hieman on tyttösellä opettelemista. Lehmät on vähän pelottavia ja shettikset myös. Kanat ois kivoja! Eli nyt me asutaan sitten ihan maalla.

Tästä päivityksestä tuli nyt tynkä kun pitää lähteä tunnille takaisin. Jatketaan myöhemmin!

Päivitys kirjoitukseen 11.9.2010, kuvia synttäripäivästä!

Synttärikakku :D

Ja sit lähti

Kämppis kuolaa taustalla :D

 Meni huonosti. :( Milka ontui vasenta takasta ja sai ihan oikeutetusti EVAn. Mitään ei huomattu ennen kehää. Kehän jälkeen sitten vielä juoksutettiin, ja kyllähän se välillä ontui, ei ihan joka askeleella.

© L. Posti
 

Tuomari harmitteli tosi paljon kun joutui evan antamaan. Arvostelukin oli näin hyvä: Erinomainen tyyppi. Kaunis pää ja hyvä ilme ja korvat. Erinomainen ylälinja ja häntä. Ikäisekseen erinomainen runko. Valitettavasti koira ontuu vasenta takajalkaa.

Että varmaan eri olis tullut ilman ontumista. Ei harmita juurikaan.

Ainoa vaan että tämä ei ollut eka kerta kun asiasta mainitaan. Milkan ekassa virallisessa näytöksessähän tuomari ei ollut varma ontuuko Milka. Lisäksi minä ja Pepin omistaja katsottiin jo Oulussa että ontuuko se. Silloin ei ollut mitään mainintaa liikkeistä. Tuo ontuminen on vain sellaista että en sitä kotioloissa ole vielä kertaakaan huomannut? Eikö Milka sitten tykkää kehistä ja kehittelee "jalkakivun" itselleen vai mikä mättää? Kun mitään ulkoista vaivaa ei ole löytynyt, ei haavoja, ei kiviä/tikkuja varpaiden väleissä. No selvää on että nykyään katson Milkan liikkeitä hyyvin tarkasti. Ja kohtahan se pääsee luustokuviinkin. 

Elokuussa me sitten Milkan kanssa muutetaan tuohon n. 40 kilometrin päähän asuntolaan. Omistajalla alkaa eläintenhoitajakoulu. Viikot siellä sitten olisi tarkoitus asua ja viikonlopuiksi tullaan kotiin. Luultavasti joudutaan ainakin syksyllä jakamaan huone jonkun toisen koirallisen kanssa. En kuitenkaan usko että ongelmia tulee, jos kaveruksilla on vain tarpeeksi ikäeroa. 

Kaikki alla olevat kuvat on ottanut Laura Posti. 

Lauantaina käytiin mätsärissä tuloksella punaisten pentujen 2. Sama paikka ja sama tuomari kuin viimeksi. Tuomari sanoi ensin että vesikoira ensimmäiseksi, piti pienen tauon ja sanoi eikun vesikoira ja vesikoiran edessä oleva koira vaihtaa paikkaa. Me mentiin tuonne vain sen takia että Tikon omistaja saa harjoitella Milkan handlausta Kemiä varten. Tuomari ei ollut samaa mieltä, eikä edes juoksuttanut Milkaa yksittäisliikkeissä. Muut sitten saikin juosta meidän edestä! Tuomari oli kuitenkin selvästi tutustunut viime kertaisen jälkeen aiheeseen portugalinvesikoira, ja osasi kertoa kuinka niitä on käytetty kalastajien apureina ja minkätakia trimmaus on näin "hassu". Mittasipa tuomari Milkan 52 cm korkeaksi, jota en purematta niellyt. Käytiin sitten kaikkien arvostelujen loputtua mittauttamassa Milka uudestaan ja saihan se mitattua sään alle 50 cm korkeaksi, mikä on varmaan lähempänä totuutta.

Otettiinpa me mätsärissä seisotuskuviakin, joita katsellessa ymmärsin Oulun arvostelun. Ulkonäössä on tapahtunut muutos ihan parissa viikossa! Näyttää pikemminkin laiskalta lahnalta kuin valppaalta portugalilaiselta. Voisikohan velttous johtua mahdollisesti kohta alkavista juoksuista?

 Lauantaina 3.7. kello 20.46 starttasi Volvo pihasta. Suunnaksi otettiin Pori. Matka sujui joutuisasti välillä pieniä pysähdyksiä tehden Kokkolaan asti. Kello oli noin kaksi yöllä. Sitten iski väsy ja laitettiin nukkumaan. Oli tajuttoman kuuma. Kokkolan ABC:n pihassa rekkojen välissä yritimme nukkua. Pari tuntia auton penkillä pyörittyämme jatkoimme urheasti matkaa. Olimme vasta puolessa välissä matkaa. Välillä oli pakko pysähdellä ottamaan vartin torkkuja tien laidassa. Lopulta 8.45 saavuimme Poriin. Olimme matkustaneet 12 tuntia autossa ja sen kyllä tunsi takalistossa. 

Vartti menikin sitten väsyneenä laittaa tarvittavat tavarat kasaan. Noin 9.10 olimme kehän laidalla. Koira häkkiin ja esittäjä vessaan. Siinä sitten vähän harjailin Milkaa ja bongasin Sarin kauempaa. Sinne mentiin ja olihan siellä muitakin tuttuja. Milkan väri oli yllätys, ei kuulemma ennen näin ruskeaksi muuttunutta mustaa olekaan nähty. Enkä minä ollut ennen nähnyt niin pientä portugeesia kuin Milkan siskolikka.

Ja sitten mentiinkin kehään. Milka oli tosi nätisti. Tuomari sai tutkia ja kopeloida ilman niiamisia ja peruutteluja. Liikkeet onnistui vaikka samassa kehässä juoksi muitakin. Niin ERInhän Milka sai ja oli samalla JUK1. Penni-sisko sai EHn ja oli JUK2. Paras narttu kehään mentiin vailla odotuksia. Ja ykköseksihän tuomari Milkan rankkasi! Elikkäs pikkutyttö sai kymmenen kuukauden iässä toisen SERTin! Tuli täysin puuntakaa. Lisäksi Milka oli vielä VSP. Kyllähän se mieltä lämmitti tavallista enemmän edellisen yön ajon jäljiltä. Kyllä se olisi harmittanut jos niin kaukaa olisi H haettu. Tuomari todella tykkäsi Milkasta.

Elena Ruskovaaran arvostelu: Tasapainoisesti rakentunut, ryhdikäs, reipas, erinomaisesti esitetty, mittasuhteiltaan oikea narttu. Hyvin lupaava pää & ilme. Tyypikäs kaula. Hyvä runko ja kulmaukset. Erittäin tyypillinen ryhdikäs liike. Hyvä häntä.

©Hannele Kettunen. VSP Gotcha Saturday Night Fever ROP Tajmadoran Palmeiro

©Hannele Kettunen. Tuosta näkee Milkan tämänhetkisen värin. Todella jännä muutos. Jos pigmentti olisi vielä ruskea, niin tuo väri olisi täydellinen. Jännä sitten nähdä minkävärinen Milka on aikuisena.

Sari patisti ilmoittamaan Voittajiin, ja tämä onkin nyt vakavasti harkinnassa. Oli kyllä todella mukava nähdä Saria ja Hannelea. :) Tuli taas opittua paljon lisää.

Porista sitten ajettiin sukuloimaan Somerolle pariksi päiväksi. Milkakin sai leikkiä Poppi-corgin kanssa. Harmi kun en kerennyt ottamaan kuvia kun ne leikki vesileikkejä pihalla :) Kotiin tultaessa ajettiin Virtojen(taivutetaan miten?) kautta. Käytiin Vipstoren tukussa ja ostettiin pyörällinen trimmauspöytä.

Tänään sitten käytiin Oulussa näyttäytymässä. Trimmauspöytä osoittautui heti tarpeelliseksi. En todellakaan olisi jaksanut kantaa yksin Milkan metallihäkkiä näyttelyalueelle. Menipä siihen vielä Peppi-serkun ja Pipsan häkitkin. Häkit saatiin pystytettyä varjoon. Koirilla, tai ainakaan Milkalla ei ollut kuumakaan. Trimmauspöytä osoitti taas hintansa väärtiksi, kun siinä sai koirat harjattua ja pidettyä ne vielä roskattomina kehään asti. 

Milkalle nyt ei kehästä tarttunut muuta kuin punainen ja keltainen nauha. Eli EH JUK3. Mutta sitäkin paremmin meni Pepillä. Peppi sai ERIn, oli JUK2 ja vielä PN3 ja sai varasertin. 

Saija Juutilaisen mielipide Milkasta: 10 kuukautta. Upean värinen juniori. Oikeat mittasuhteet. Hyvä rungon tilavuus. Saa kauttaaltaan jäntevöityä. Miellyttävä nartun pää ja ilme. Hyvä kaula. Riittävä raajaluusto. Saa tiivistyä edestä ja takaa. Hyvä karvanlaatu. Hyvä häntä. Liikkuu vielä kovin pentumaisesti. Hieno iloinen luonne.

Tuomari myös kehui upeaa ruskeaa väriä, joka oli niin upea että se piti mainita arvostelussa ensimmäisenä :D Milka taitaa olla nyt ihan oikeasti tekemässä sitä juoksua, mitään muuta syytä en tuolle löysyydelle keksi. Viikko sitten ei mitään puhettakaan jäntevyyden puuttesta, tai tiivistymisen tarpeesta. Tuomari sanoi sitten vielä erikseen että tulee tulevaisuudessa olemaan todella upea, kunhan vaan kehittyy ensin?? Minä kun toivoin että alkais pikkuhiljaa hidastamaan tuota kehittymistään...

Seuraava kerta ja toistaiseksi viimeinen kerta kehässä Milkalla on kahden viikon päästä Kemissä. Tikon omistaja vie ja esittää Milkan siellä, omistaja nimittäin viilettää kummisedän viisikymppissynttäreillä. 

 Täällä tapellaan takkujen ja välillä myös koiran kanssa. Alan nyt Milkaa käymään päivittäin läpi kammalla. Pesuvälikin taitaa pienentyä viiteen päivään. Mielummin pesen useammin kuin raastan huopatakkuja päivittäin. Juoksujakin täällä odotettais kuumeisesti. Kolme viikkoa nuoremmalla serkulla kun juoksut on ollut jo hyvän aikaa, sais Milkakin ottaa mallia.

Uimassakin Milka on käynyt. Puoliksi vahingossa tosin. Heittelin keppiä veteen ja kuuliaisesti Milka nouti. Heitin sitten vähän kauemmas, niin että pitäisi uida vähän matkaa että saisi kepin. Milka kuitenkin jatkoi tassupohjaa ja kävi sekunnin murto-osan vedenalla. Pintaan kuitenkin pääsi ja otti muutaman uintivedon. Rantaan piti kuitenkin äkkiä palata. Tiko-kaveri sitten haki kepin vedestä. Heitin sitten uudestaan ja Milka tällä kertaa ui sen pikkupätkän kepin luo. Ongelmaksi vain muodostui se, että miten sen kepin saisi mukaan. Kun ei millään haluaisi laittaa suuta veteen. 180 asteen käännös takaisin rantaan. Ja taas Tiko haki kepin. Enää ei Milka suostunut edes sitä vähää uimaan. Kuitenkin veteen se meni niin pitkälle kuin jalat ylsi pohjaan. Hieman oli vesi elementtinä outo ja eikä Milka osannut kunnolla hallita ruumistaan vedessä. Pari kertaa se lensikin rannassa turvalleen. :D

Toivottavasti Milka oppisi uimaan ja tykkäämään uimisesta ennen kesän loppumista. 

 Oli kyllä niin täydellinen viikonloppu kun voi olla! 

Lauantaina käytiin paikallisen metsästysseuran mätsärissä. Pentuluokan ikäraja oli 12 kuukautta, joten Milka meni siihen. Parina meillä oli hyvin nuori suomenajokoira. Tuomari antoi ajokoiralle punaisen ja Milkalle sinisen. Kehuja Milka sai sivuliikkeistä, mutta takaliikkeet oli ilmeisesti ahtaat. Tuomari sanoi kuitenkin, että katsotaan miten sijoitukset sitten menee. Ja niinhän siinä kävi, että Milka voitti sinisten saaneet.

BIS-kehä oli järjestetty niin, että pentujen parhaat (pienten pentujen punaisten ja sinisten parhaat, isojen pentujen sinisten ja punaisten parhaat) ja aikuisten parhaat sijoitettiin erikseen. Eli oli siis BIS-pentu ja BIS-aikuinen. Yleensähän aikuiset ja pennut on samassa kehässä. Juostiin muutama kierros ympäri ja seisotettiin. Tuomari vei ruusukkeet muille ja lopulta Milka oli enää jäljellä. Milkasta tuli siis BIS-pentu! Palkintona oli pokaali ja 15 kilon säkki Canamia. Se on ruotsalaista eläinkaupoissa myytävää ruokaa ja verrattavissa varmaan Jahti&vahtiin. Sitä ei kuitenkaan vissiin myydä Suomen puolella. Mehän asutaan tässä melkein Ruotsin rajalla. 

Sunnuntaina oli sitten oikean näyttelyn vuoro. Muhokselle suunnattiin ja tuomarina oli Soile Bister. Ei ollut mitään odotuksia tuloksen suhteen: Bister nimittäin jakoi todella vähän ERIä. Jopa tyydyttävää taisi tulla enemmän! Ilman odotuksia kehään mentiin, mutta kun sanelussa alkoi kuulumaan erinomainen se ja erinomainen tämä, syntyi jo jonkunlaisia odotuksia. Vaalenapunainhan sieltä tuli! Olin siihen jo niin tyytyväinen! Eri Soile Bisteriltä! Kun kaksi muuta portugeesia sai eh:n ja yksi h:n, ei riemulla ollu rajaa. Milka sai ekan sertin ja oli samalla rop!

Arvostelu: Erinomaisen tyyppinen ja kokoinen. Ikäisekseen hyvin kehittynyt feminiininen narttu, jolla hyvät mittasuhteet ja riittävän vahva luusto. Hyvä pää. Hieman pehmeä selkä. Erinomainen runko ja kulmaukset . Hyvä asentoinen häntä. Voisi liikkua tehokkaammin (pieni kehä). Erinomainen luonne. Ikäisekseen hyvä karva(!!).

Ryhmäkehä oli sitten vain läpijuoksu. Mutta tiedänpähän nyt, että ei Milka osaa vieläkään ryhmässä ravata nätisti, ei vaikka sitä on harjoiteltukin. Joko se juoksee poikittain tuijaten perässä tulijaa, tai sitten maha maata viistäen vetää edessä menijän perässä. Tai pompputyylillä:

No hauskaa pitää olla!

Olipahan viikonloppu. Seuraavaksi matkustetaankin etelään näyttelyihin, elikkäs Poriin. Forssaan ei päästä kun äitillä on vielä lomitus lauantaina. Mutta kiva nähdä kasvattajaa ja samalla sitä voi käydä sukuakin katsomassa.