Oli kyllä niin täydellinen viikonloppu kun voi olla! 

Lauantaina käytiin paikallisen metsästysseuran mätsärissä. Pentuluokan ikäraja oli 12 kuukautta, joten Milka meni siihen. Parina meillä oli hyvin nuori suomenajokoira. Tuomari antoi ajokoiralle punaisen ja Milkalle sinisen. Kehuja Milka sai sivuliikkeistä, mutta takaliikkeet oli ilmeisesti ahtaat. Tuomari sanoi kuitenkin, että katsotaan miten sijoitukset sitten menee. Ja niinhän siinä kävi, että Milka voitti sinisten saaneet.

BIS-kehä oli järjestetty niin, että pentujen parhaat (pienten pentujen punaisten ja sinisten parhaat, isojen pentujen sinisten ja punaisten parhaat) ja aikuisten parhaat sijoitettiin erikseen. Eli oli siis BIS-pentu ja BIS-aikuinen. Yleensähän aikuiset ja pennut on samassa kehässä. Juostiin muutama kierros ympäri ja seisotettiin. Tuomari vei ruusukkeet muille ja lopulta Milka oli enää jäljellä. Milkasta tuli siis BIS-pentu! Palkintona oli pokaali ja 15 kilon säkki Canamia. Se on ruotsalaista eläinkaupoissa myytävää ruokaa ja verrattavissa varmaan Jahti&vahtiin. Sitä ei kuitenkaan vissiin myydä Suomen puolella. Mehän asutaan tässä melkein Ruotsin rajalla. 

Sunnuntaina oli sitten oikean näyttelyn vuoro. Muhokselle suunnattiin ja tuomarina oli Soile Bister. Ei ollut mitään odotuksia tuloksen suhteen: Bister nimittäin jakoi todella vähän ERIä. Jopa tyydyttävää taisi tulla enemmän! Ilman odotuksia kehään mentiin, mutta kun sanelussa alkoi kuulumaan erinomainen se ja erinomainen tämä, syntyi jo jonkunlaisia odotuksia. Vaalenapunainhan sieltä tuli! Olin siihen jo niin tyytyväinen! Eri Soile Bisteriltä! Kun kaksi muuta portugeesia sai eh:n ja yksi h:n, ei riemulla ollu rajaa. Milka sai ekan sertin ja oli samalla rop!

Arvostelu: Erinomaisen tyyppinen ja kokoinen. Ikäisekseen hyvin kehittynyt feminiininen narttu, jolla hyvät mittasuhteet ja riittävän vahva luusto. Hyvä pää. Hieman pehmeä selkä. Erinomainen runko ja kulmaukset . Hyvä asentoinen häntä. Voisi liikkua tehokkaammin (pieni kehä). Erinomainen luonne. Ikäisekseen hyvä karva(!!).

Ryhmäkehä oli sitten vain läpijuoksu. Mutta tiedänpähän nyt, että ei Milka osaa vieläkään ryhmässä ravata nätisti, ei vaikka sitä on harjoiteltukin. Joko se juoksee poikittain tuijaten perässä tulijaa, tai sitten maha maata viistäen vetää edessä menijän perässä. Tai pompputyylillä:

No hauskaa pitää olla!

Olipahan viikonloppu. Seuraavaksi matkustetaankin etelään näyttelyihin, elikkäs Poriin. Forssaan ei päästä kun äitillä on vielä lomitus lauantaina. Mutta kiva nähdä kasvattajaa ja samalla sitä voi käydä sukuakin katsomassa.