Hieman on tämä blogi unohtunut... Me ollaan elelty ja nautiskeltu vain elämästä. Milkalta lähti turkki uudestaan syyskuussa, ja nyt se alkaa olla siinä kunnossa, että sen näyttelyihin kehtaa viedä. Turkissa ei ole enää ruskeaa väriä ja laatukin on erilainen, hieman karkeampi. Ilmoitinkin sen eilen Kuusamon ryhmikseen 13.5. Niissä luustokuvissa me ei olla vieläkään käyty...

Nämä kuvat on otettu tänää:

Ja vielä maaliskuussa otettuja muutama:

 Eipä täällä mitään ihmeellisyyksiä tapahdu. Agilityn alkeiskurssi loppui ja jatkokurssi alkoi. Kaksi kertaa on jo ollut mutta kertaakaan ei olla vielä paikalle päästy :S Ekalla kerralla oli liian kuuma ja toisella kerralla unohdin kysellä kyytiä ajoissa ja se sitten jäi. Itse olen ollut melkein koko kesän töissä ja työt jatkuu vielä pari viikkoa. Milkan turkki ei ihan sitä tahtia kasva kuin olin suunnitellut, mutta eipä meillä ole vieläkään kehiä ikävä. Jos sitä sitten talvella taas jaksais. Kuvia ei ole laittaa kun en ole edes uusia ottanut :D Me siis todellakin lomaillaan. Tai siis Milka lomailee, minä paiskin töitä että saisin joskus ajokorttiin rahat eikä oltais enään niin riippuvaisia muista ihmisistä. 

 

 Taas hieman taukoa tullut päivittelystä... Kaikenlaista sitä onkin tapahtunut tässä välillä.

Tammikuussa Milka sai täitä koululta tai junasta ja ne saatiin häädettyä. Turkin se kuitenkin onnistui rapsuttamaan aivan järkyttävään kuntoon, joten leikkasin sen lyhyeksi helmikuussa. Turkin myötä lähti kaikki näyttelysuunnitelmat, mitkä nyt ei minua juurikaan harmita. Jotenkin into lopahti. Tosin nyt olen laittanut kovaksi tavoitteeksi, että kehään mennään 3.9. kokeilemaan viimeistä sertiä. Peppi-serkultakin turkin kasvatus näyttelykuntoon onnistui puolessa vuodessa, joten me yritetään samoilla ohjeilla. Milka on nyt saanut viikon ajan ruuan seassa Brit Care-lohiöljyä. On tässä vielä 4 kuukautta aikaa... 

Agilityn alkeiskurssi alkaa 17.5. Milka tosin aloitti juoksut, joten meillä jää ainakin pari ekaa kertaa välistä. Olisi toki voinut käydä huonomminkin ja Milka aloittaa juoksunsa kesken kurssin. Menen siis kuunteluoppilaaksi ilman koiraa.

Itse olen ollut kesälomalla jo kolme viikkoa. Me ei mennä enää syksyllä Louelle. Lomittajaksi minusta ei ole, eikä muita töitä oikein löydy, jos ei sitten erikoistu käymällä aikuispuolen tutkinnon. Syksyllä sitten uuden alan parissa. :) Nyt on harrastusmahdollisuudetkin paremmat.

Luustokuvat siirtyi taas kun Milkalla alkoi juoksut. Yritetään kuitenkin päästä niihin ennen kaksivuotissyntymäpäiviä. 

 Messareissu tehty ja siitä yritän laittaa kertomusta tällä viikolla vielä. Tässä postauksessa käsitellään viime vuotta ja pohditaan alkanutta.

Tällaisia tavotteita olin kirjoitellut vuosi sitten:

"Tämän vuoden tavoitteet meillä on kunnon koirakansalaiseksi oppiminen/opettaminen ja se olis niinkö päätavoite. Sitten olis tarkoitus tutustua agilityyn ja käydä näyttelyissä. Melkoinen lista onkin jo tullut, mutta kattoo nyt minkälainen tuosta kakarasta kasvaa. No ainakaan rahanmenoa ei voi estää.:D Niin ja sisällä haukkuminen pitää saada loppumaan."

Kunnon koirakansalaiseksi oppiminen. No julkisilla paikoilla Milka osaa käyttäytyä kohtalaisesti. Näyttelyissä ei toiset koirat kiinnosta. Mutta sitten normipäivinä. :/ Milkaa kiinnostaa ihan kaikki koirat, vaikka se näkeekin niitä joka päivä aivan varmasti useamman. Tähän asiaan en ole jaksanut puuttua vaikka se on todella ärsyttävää. Onneksi rähjäämään Milka ei ole alkanut, paitsi yhdelle koiralle. Luulen että Milka pelkää amstaffi-Pataa ja räyhää sille sen takia. Tämä pysyy meidän tavoitteena tänäkin vuonna.

Näyttelyt. Näin mahtavaa menestystä en todellakaan osannut odottaa. Näyttelykäyntejä tuli kymmenen. Tuloksena 2xKP, 2xROP-pentu, 4xEH, 3xERI, 2xSERT, VSP ja ROP. Sekä yksi todella harmittava EVA pienen ontumisen takia. Näyttelyreissut Porissa ja Helsingissä oli uusia kokemuksia. Mutta menestystäkin parempana asiana olen pitänyt uusien ihmisten tapaamista ja heihin tutustumista. Portugeesiporukassa tuntee itsensä todellakin tervetulleeksi, vaikka onkin aivan uusi (ja nuori!) ihminen rodun parissa. Siitä todella ISO kiitos kaikille! Kaikkien rotujen parissa ihmiset ei todellakaan ole yhtä ystävällisiä uusille. On enemmän kuppikuntia ja juoruja, sinua ei huomioida jos koira on väärästä kennelistä jne.

Agility. Siihen ei juurikaan olla tutustuttu. Sen verran että putki on tullut tutuksi. Muutto Louelle on harrastusten kannalta huonompi juttu, matkaa nimittäin lähimpään harrastuspaikkaan on aivan liikaa autottomalle.

Muut harrastukset. Mejässä tehtiin yksi sadan metrin jälki kulmalla. Ohjaajan neuvojen mukaan jätettiin Milka kasvamaan vielä ja kypsyttämään ajatusta verijäljistä. Kiinnostusta kuitenkin oli, joten josko sitten syksyllä uskallettaisiin kokeisiinkin?

Sisällä haukkuminen... Tätä se tekee vieläkin kun haluaa toisen koiran leikkimään. Työstetään edelleen.

 

Entäs alkanut vuosi, mitä tavoitteita laitetaan?

Ensinnäkin annetaan Milkan kasvaa aikuiseksi. En odota liian paljon. Yritän muistaa että se on vielä nuori koira joka kasvaa henkisesti vielä kauan. 

Terveyden puolesta Milka pääse kuvauksiin keväällä. Tarkoituksena kuvata ainakin lonkat ja kyynärät, mahdollisesti myös selkä ja tutkitutan polvet. Ehkä PRA ja JDCM?

Näyttelyihin laitetaan tavoitteeksi eka CACIB ja MVA. Muotovalion arvo on vain enää sertistä kiinni. Tosin aivan ensimmäinen tavoite on keksiä keino millä innostaa Milka ennen kehää. Se kun tahtoisi vain nukkua häkissä. Mutta jos en saa Milkaa rakastamaan kehässä oloa, niin ei me sitten kierretä näyttelyissäkään niin paljoa. Aina se kyllä innostuu, kun huomaa että Sitä reppua pakataan.

Agilityssä yritän päästä ryhmään, jolla on treenit viikonloppuna, kun olen kotosalla ja lähempänä hallia.

Mejässä tehdään muutama jälki kesällä ja mietitään josko syksyllä kokeisiin?

Omistaja taas laittaa tavoitteeksi kunnon kohotuksen ja hevosen selässä käymisen vuosien tauon jälkeen. Josko sitä innostuisi vaikka taas ratsastamaan? Lisäksi olisi tarkoitus aloittaa operaatio Pentu. Mutta se on vasta minun pääni sisässä olevaa tajunnanvirtaa :) 

 Elokuussa olen viimeksi jaksanut kirjoittaa :D Ei siinä, eipä täällä mitään ole tapahtunutkaan. Helsinki Winneriin ja Voittajaan menin tuon karvaisen ilmoittamaan. Justiinsa pesin Milkan ja illalla sitten harjataan ja trimmataan tytsy. Vähän kyllä jänskättää, varsinkin kun viimeinen kehässä käynti on ollut heinäkuussa, eikä tässä välillä ole kerennyt käydä (siinä ainoassa) mätsärissä, eikä näyttelytreenejäkään ole ollut. Kyllähän se kotona osaa...

 Nämä kuvat on marraskuun alusta. Milka ja kaverin kultsu Liekki.

 

Tuoreita kuvia ei taida olla, koska olen laiska kuvaamaan tuolla kökkökameralla, varsinkin kun valoa ei enää riitä kun päästää koulusta.